Nämä www-sivut kertovat asteroiditörmäyksistä, kraattereista ja kaikesta niihin liittyvästä maan ja taivaan väliltä. Kirjamme avaa asiaa vielä enemmän. Lisätietoa linkin takana.
English: This website provides info on craters (especially the Finnish ones), cratering, the impacting objects, and many related things. Our book will tell even more. More behind the link.
Uudet mikrofossiilitutkimukset varmistivat Saarijärven törmäyskraatterin sedimenttikivien vanhemman osan kerrostuneen myöhäisellä ediakarakaudella. / In English: New studies of small carbonaceous fossils from Saarijärvi impact structure and Hailuoto island confirm they were deposited in shallow water during the late Ediacaran.
Uusien painovoimamittausten alustavien tulkintojen perusteella Summasen törmäyskraatterin läpimitta on noin 3 km. Tämä sopii yhteen aiempien sähkönjohtavuuspoikkeaman kokoon perustuneiden arvioiden kanssa.
Sääksjärven šokkimetamorfisten zirkoni-mineraalien avulla kraatterin iäksi varmistui reilut 600 miljoonaa vuotta.
Keurusselän pirstekartiot ja šokkilamellit löytyivät loppuvuonna 2003. Tarkemmin šokkilamelleja tutkittiin vuonna 2010, mutta sittemmin niiden osalta on ollut hiljaisempaa. Nyt uudessa tutkimuksessa Keurusselän šokkilamellit ovat kuitenkin taas mukana yritettäessa selvittää, onko mineraalirakeiden asennolla suhteessa šokkiaaltoon mitään merkitystä sen suhteen, millaisia šokki-indikaattoreita kiveen lopulta syntyy.
Eero Mäkinen tunnetaan etenkin Outokummun johtajana. Ennen merkittävää uraansa suomalaisen vuoriteollisuuden kehittäjänä ja yhteiskunnallisena vaikuttajana Mäkinen oli kuitenkin lahjakas geologi ja geokemisti. Hän teki ensimmäisen kemiallisen analyysin kärnäiitistä ja julkaisi ensimmäisen kallioperäkartan, jossa tuo hänen dasiitiksi tulkitsemansa kivilajiyksikkö oli esitettynä.
Aarne Laitakari oli mineralogian tutkija ja pitkäaikainen GTK:n johtaja. Kesällä 1914 hän oli kuitenkin vasta ylioppilas ja GTK:n kesäapulainen kartoittamassa Etelä-Pohjanmaan Järviseudun kallioperää. Hän löysi uusia kärnäiittipaljastumia ja kartoitti systemaattisesti kärnäiittilohkareiden esiintymisaluetta.
Lappajärveläinen Evald Odenwall oli monipuolinen luonnontutkija, jonka havainnot ja kartoitustyö ohjasivat geologit kärnäiitin jäljille ja vaikuttivat muiden tutkijoiden tulkintoihin Lappajärven ja kärnäiitin synnystä vuosikymmenien ajan.
Rudolf Hammarström oli toinen kärnäiittiin perehtynyt tutkija ja ernsimmäinen, joka kartoitti sen levinneisyyttä. Hänen kärnäiittikuvauksensa ja käsityksensä Kärnänsaaren olemuksesta eroosiojäänteenä pätevät pääpiirteissään edelleen. Silti kraatteritutkija-Hammarströmistä ei ole kuullut kukaan.
H. J. Holmberg julkaisi ensimmäisen kuvauksen Lappajärven kärnäiitistä vuonna 1858, mutta ehti lyhyen elämänsa aikana tehdä kaikenlaista muutakin kiinnostavaa.
Viimeiset 15–20 vuotta kraatteritutkijoiden keskuudessa on ollut kohtalaisen vakaa käsitys siitä, millainen kappale Lappajärven 78 miljoonaa vuotta sitten synnytti. Nyt uudet, vielä hyvin alustavat tulkinnat viittaavat siihen, että kyseessä saattoi olla jotain sellaista, josta maapallolla ei vielä ole näytettä.
Suomen Kraatterit 