Lappajärven tutkimushistoria 3: Unohdettu Hammarström

English summary: Rudolf Hammarström (1863–1928) was a Finnish teacher of natural history (and gymnastics) who spent most of his career in Vaasa, 100 km west of Lappajärvi. In 1885 he made an expedition to southern Siberia and northern Mongolia, focussing on entomological and ethnographic studies.

During the summers of 1893 and 1894 he studied the bathymetry, geology and flora of Lappajärvi. The results were published in 1896 in his paper simply titled Iakttagelser öfver Lappajärvi sjö, i.e. Observations of Lake Lappajärvi. His bathymetric chart was the first ever made of Lappajärvi, and although the number of depth measurements was rather low – only about 300 – the main characteristics of the lake bottom are clearly visible.

Hammarström’s description of Lappajärvi impact melt rock kärnäite was much more elaborate than H. J. Holmberg’s one sentence almost forty years earlier. He noted that kärnäite often has a rusty surface and it has plenty of small cavities caused by erosion of the white clasts (in addition to the clasts, we know today that many of the small holes in kärnäite are vugs partially filled with hydrothermal minerals and subsequently eroded). He also mentioned that it is a very hard rock and because of its hardness, if was used as an axle bearing in the windmills in Kärnänsaari. These windmills have since been destroyed, so it seems extremely difficult if not entirely impossible to make further inquiries about what to my knowledge is a globally unique way to utilize impact melt rocks.

Hammarström discovered a kärnäite outcrop in Vartijasaari and described the most important concentrations of kärnäite boulders in Kärnänsaari and the small islands nearby. He concluded that kärnäite forms the core of Kärnänsaari and the nearby islands and has resisted erosion more efficiently than the surrounding rock types. This resistance to erosion is still believed to be largely responsible for the existence of Kärnänsaari (with the central uplift also playing a role).

A curious and unfortunate thing is that Hammarström’s excellent early work had absolutely no effect on subsequent Lappajärvi and kärnäite studies. To my knowledge, the only crater-related publication where Hammarström’s paper has been cited was geophysicist Henrik Renqvist’s (1883–1953) preface to Evald Odenwall’s (1873–1965) new bathymetric chart of Lappajärvi, published in 1934.

The reason for this oversight remains a mystery. Hammarström was apparently at least reasonably well-connected to the Finnish scientific establishment of his day, and his paper, naturally written in Swedish, was published in the journal of Geografiska Föreningen i Finland, one of the two geographic societies in Finland at the time. His paper also included a summary in German, so the key observations would have been easily accessible to a wide international readership. Nevertheless, if there’s one researcher who made important new discoveries about Lappajärvi, but of whom almost literally nobody has ever heard about, it is Rudolf Hammarström. Hopefully his pioneering studies will eventually get the recognition they deserve.

Sincerely, Teemu

Opettaja Hammarström

Salon kupeella Perniössä syntynyt Rudolf Edvard Hammarström (1863–1928)[1] oli taustaltaan opettaja. Hänen vanhempansa työnjohtaja Titus Edgar Rikard Hammarström (tai Titus Eugén Richard Hammarström tai Titus Richard Eugen Hammarström, 1823–1889)[2] ja Augusta Mathilda Eugenia Langh (1836–1882) olivat lähtöisin Ruotsista. He saivat Suomessa kaikkiaan yksitoista lasta. Lapsikatraan neljäs, Rudolf, kirjoitti ylioppilaaksi Vaasan ruotsalaisesta lyseosta vuonna 1881 ja valmistui filosofian kandidaatiksi kolme vuotta myöhemmmin.

Merkittävimmän elämäntyönsä hän teki Vaasan suomalaisen lyseon luonnonhistorian ja maantiedon lehtorina, sittemmin vanhempana lehtorina vuodesta 1897 kuolemaansa vuonna 1928 saakka. Hän toimi myös lyseon vararehtorina ja myöhemmin rehtorina. Lisäksi Hammarströmillä oli Vaasassa useita yhteiskunnallisia luottamustehtäviä.

Ennen uraansa Vaasassa hän opetti luonnontieteitä ja myös voimistelua Porvoossa, Kuopiossa ja Turussa lukuisissa eri oppilaitoksissa.[3] Turun suomalaisessa lyseossa Hammarström oli ensimmäinen alan pätevyyden hankkinut luonnonhistorian opettaja. Hänen opetustaan pidettiinkin totuttua uudenaikaisempana ja havainnollisempana. Hammarström oli usein myös mukana oppilaiden vapaaehtoisilla kasvi- ja hyönteisretkillä, joten leipäpappeudesta ei Hammarströmin kohdalla todellakaan ollut kyse.[4]

Rudolf Hammarström. Hänen ja Karl-Johan Ehnbergin silmälasit herättivät heidän tuvalaisissa isännissään suurta mielenkiintoa kesällä 1885. Rudolf Hammarström’s spectacles were of great interest to his hosts in northern Mongolia in 1885. Photo / Kuva: Järviluoma 1930.

Tutkimusmatka Siperiaan ja Mongoliaan

Vuonna 1885[5] Hammarström teki yhdessä mikkeliläisen Karl-Johan Ehnbergin (1861–1920) kanssa tutkimusmatkan Etelä-Siperiaan ja Pohjois-Mongoliaan.[6] Matkan rahoitti eläin- ja kasvitieteellinen yhdistys Societas pro Fauna et Flora Fennica. Paikallisten oppaiden avustamina Hammarström ja Ehnberg vaelsivat Minusinskin ympäristössä ja Jenisein ja sen sivujokien varsilla. Tutkimusretki kesti kaikkiaan seitsemän kuukautta, ja sen pääpaino oli hyönteisten keräämisessä.

Tilaisuuden koittaessa Hammarström ja Ehnberg kuitenkin päättivät lähteä tutustumaan Kiinan vallan alla olleen Pohjois-Mongolian puolella asuneisiin tuvalaisiin eli tuvaaneihin. Tuohon aikaan tämä paimentolaiskansa tunnettiin nimellä sojootit. Lyhyen, lähinnä kansatieteellisen muisteluksensa toista kuukautta kestäneestä ja ilman viranomaislupia tehdystä retkestä Sajan-vuorten toisella puolella asuneiden sojoottien luokse Hammarström julkaisi vuonna 1887.[7]

Siperian-tutkimusmatkalla kerätyistä sarvijääristä eli hapsenkakkiaisista (Cerambycidae) Hammarström kirjoitti tutkimusartikkelin Suomen Tiedeseuran (Finska Vetenskaps-Societeten) julkaisusarjaan vuonna 1892.[8] Samana vuonna Hammarström meni naimisiin Valkeakosken Sääksmäeltä kotoisin olleen akateemiseen pappissukuun kuuluneen Emmy Maria Cannelinin (1867–1955) kanssa. Seuraavien vuosien kuluessa perheeseen syntyi viisi tytärtä.[9]

Opetustyönsä ja yhteiskunnallisten luottamustoimiensa lisäksi Hammarström jatkoi myös tutkimustöitään kirjoittaen järvistä ja vedenjakaja-alueista Hämeessä ja Pohjanmaalla.[10] Yksi näistä tutkimuksista oli ytimekkäästi nimeltään Iakttagelser öfver Lappajärvi sjö, eli Havaintoja Lappajärvestä.[11]

Hammarström Lappajärvellä

Heinäkuussa 1893 Hammarström souteli kirjaimellisesti ristiin rastiin Lappajärveä. Seuraavan vuoden elokuussa hän palasi järvelle ja jatkoi suoraviivaista soutamistaan. Mittauslinjan leveydestä ja pohjan muodoista riippuen 25:n, 50:n tai 100:n aironvedon jälkeen hän laski punnuksen järven pohjaan, kirjasi veden syvyyden, ja jatkoi matkaansa.

Tämän työn tuloksena Hammarström julkaisi ensimmäisen syvyyskartan Lappajärvestä vuonna 1896. Kartta perustui vain 297 syvyysluotaukseen, mikä on Lappajärven kokoiselle vesialueelle hyvin vähäinen määrä. Näinpä hänen mittakaavassa 1: 100 000 piirretty karttansa antoi varsin karkean käsityksen pohjan muodoista. Järven pohjan keskeisimmät suurmuodot, kuten pohjoispäästä suunnilleen itärannan suuntaisesti Katajalahdelle saakka kulkeva syvänne, Selkäsaarten ja järven länsirannan puolivälissä oleva luode–kaakko-suuntainen syvänne, sekä laakeampi Selkäsaarten pohjoispuolelta Norssisaaren itäpuolelle kaartuva syvänne näkyvät kuitenkin kartassa.  Hammarström esitteli sen Suomen Maantieteellisen Yhdistyksen[12] julkaisusarjassa.

Hammarströmin tekemä Lappajärven ensimmäinen syvyyskartta. Vaikka kartta on varsin suurpiirteinen, ovat pohjan keskeisimmät muodot jo hahmotettavissa. The first bathymetric chart of Lappajärvi was fairly crude, but had the overall shape of the lake bottom correctly depicted. Figure / Kuva: Hammarström 1896, Tafl. 5.

Hammarström ei kuitenkaan ainoastaan piirtänyt Lappajärven ensimmäistä syvyyskarttaa. Kartan ja syvyysprofiilien saatteeksi kirjoittamassaan artikkelissa hän nimittäin kertoi paljon muustakin kuin syvyysmittausten tuloksista, esimerkiksi  alueen kasvillisuudesta ja sedimenteistä.

Hammarströmin kärnäiittikuvaus

Kraatteritutkimuksen näkökulmasta kiinnostavinta on, että Hammarström antaa H. J. Holmbergin liki 40 vuotta aiemmin kirjoittamaa yhtä virkettä merkittävästi kattavamman kuvauksen kärnäiitistä ja sen esiintymisalueesta:

”På stränderna af Kärnänsaari träffas allmänt ända ut till Salonpää större och mindre stenar och block af en mörk, på ytan ofta något rostfärgad porfyrisk bergart, hvilken dessutom ofta på ytan är full med gropar genom de i densamma förekommande hvitaktiga ögonens förvittring och är mycket hård, så att den också erhåller en praktisk användning i omgifvande trakter t. ex. som underlag för hjulaxlar vid qvarnanläggningar. Utom på Kärnänsaari observerades stenar och block af samma kännspaka bergart på stränderna af de närbelägna holmarne såsom Wartijasaari, Iso Kannus och Pitkästö. På nordöstra hörnet af Kärnänsaari finnas ock i mängd lösa block och stenar af samma bergart; den lär ock förekomma i fast klyft på norra sidan af Kärnänsaari, ehuru jag icke sjelf observerade det, utan endas hörde det omnämnas. Möjligen åsyftar H. I. Holmberg detsamma, då han omnämner att ’på Kärnäs holme finnes porfyr, som består af en mörk grundmassa med rödbruna fältspatkristaller’. På Vartijasaari observerade jag sjelf denna bergart i fast klyft, bildande der låga hällar i ganska hög grad förklyftade med sprickritningar in N–S, NW–SE och ENE–WSW. Det synes mig på grund af ofvanstående framgå, att den platå, som uppbär Kärnänsaari och omgifvande holmar, eger en kärna af denna hårda och täta porfyriska bergart, som i högre grad än omgifningen emotstatt de denuderande krafterna.”[13]

Hammarströmin artikkelissa oli myös reilun sivun mittainen tiivistelmä saksaksi, joten hänen kuvauksensa kärnäiitistä oli myös laajemman tiedeyhteisön saatavilla:

”Auf den Inseln Kärnänsaari und Wartiansaari sah der Verf. einen sehr harten dunklen Porphyr, der wahrscheinlich durch seinen Widerstand gegen den denudirenden Kräften den Kern der höchsten Teile des Bodens geworden ist.”[14]

Hammarström siis kutsuu kärnäittiiä Holmbergin tavoin porfyyriksi. Kivilajikuvaus on kuitenkin merkittävästi tarkempi kuin Holmbergillä, sillä kärnäiitti todellakin on usein pinnaltaan ruosteinen ja siinä on klastien ja hydrotermisillä mineraaleilla täyttyneiden onteloiden rapautumisesta johtuvia koloja. Hän löysi voimakkaasti rakoilleen kärnäiittipaljastuman Vartijasaaresta, ja lisäksi runsain mitoin lohkareita paitsi Kärnänsaaresta, myös Iso-Kannuksesta ja Pitkästöstä. Tämä on luonnollisesti ensimmäinen kuvaus kärnäiitin esiintymisalueesta.

Hammarströmin käsityksen mukaan kärnäiitti muodostaa Kärnänsaaren ja ympäröivien saarten ytimen. Saaret siis kohoavat ympäristöstään siksi, että kärnäiitti kovana ja tiheänä kivilajina on vastustanut vuosimiljoonien eroosiota paremmin kuin ympärillä olevat kivilajit. Tämä vastaa nykyistä käsitystä Kärnänsaaren ja muutamien pienempien lähisaarten synnystä, vaikkakin myös kraatterin keskuskohoumalla on luultavimmin oma huomattava merkityksensä.[15]

Erittäin kiinnostava on Hammarströmin maininta siitä, että kärnäiitillä olisi kovuutensa ansiosta ollut käyttöä alueen myllyjen akselien laakereina. Tämä tuntuu täysin järkevältä ja mahdolliselta. Kyseessä lienee koko maailmankin mittakaavassa ainutlaatuinen tapa hyödyntää törmäyksessä syntyneitä kivilajeja.[16] Valitettavasti vain Kärnänsaaren aikanaan lukuisat tuulimyllyt hävitettiin suurimmalta osin jo viimeistään 1930-luvulla, joten asian varmistaminen paikan päällä lienee nykyisin lähes mahdotonta.[17]

Unohdettu Hammarström

Erikoista on, että myöhemmät tutkijapolvet ovat sivuuttaneet Hammarströmin pioneerityön käytännössä täysin. Esimerkiksi yksikään kolmesta Lappajärveä käsittelevästä väitöskirjasta, kahdesta muusta opinnäytteestä tai kahdesta alueen kallioperägeologisesta karttalehtiselostuksesta[18] ei Hammarströmin artikkelia lähteisiinsä ole sisällyttänyt. Tiettävästi ainoa myöhempi Lappajärven geologiaan edes etäisesti liittyvä tutkija, joka Hammarströmin ansiokkaaseen työhön viittaa, on Hydrografisen toimiston johtaja, professorin arvonimen myöhemmin saanut geofyysikko Henrik Renqvist (1883–1953).[19] Hän mainitsee Hammarströmin syvyyskartan Evald Odenwallin (1873–1965) vuoden 1934 karttajulkaisuun kirjoittamassaan esipuheessa, mutta ei ymmärrettävästi kerro mitään Hammarströmin ansiokkaista kärnäiittitutkimuksista.

Vaikkei Hammarström ottanutkaan kantaa kärnäiitin alkuperään, hän nosti tietämyksen sen ulkoasusta, esiintymisestä, sekä sen geologisesta ja käytännöllisestä merkityksestä aivan uudelle tasolle Holmbergin yhteen virkkeeseen verrattuna. Kesti kuitenkin kaksikymmentä vuotta ennen kuin kukaan julkaisi mitään uutta kärnäiitista tai Lappajärven geologiasta, eikä tuolloinkaan – kuten ei missään vaiheessa myöhemminkään – Hammarstömin tutkimuksiin viitattu millään tavalla. Lappajärven myöhemmän tutkimuksen kannalta Hammarströmin työllä ei siis ollut minkäänlaista merkitystä.

Jälkikäteen ajatellen Hammarströmin täydellinen unohtaminen tuntuu hyvin merkilliseltä. Hänen tutkimuksensa julkaistiin arvostetussa kotimaisessa julkaisusarjassa oppineiston kielellä. Vaikka Hammarström olikin ”vain” opettaja eikä ammattitutkija, hän ei kuitenkaan ollut akateemisissa piireissä tuntematon, sillä hän toimi Helsingissä vuonna 1902 pidetyssä Pohjoismaiden luonnontieteilijöiden kokouksessa maantieteellisen ja hydrografisen jaoston sihteerinä. Lisäksi hän oli ”Societas pro Fauna et Flora Fennica-seuran, Maantieteellisen yhdistyksen, S. maantieteellisen seuran ja Vanamon jäsen.”[20] Mitään yksiselitteistä tai järkevää syytä Hammarströmin Lappajärveä ja etenkin kärnäiittiä koskeneiden tutkimusten täydelliseen unohtamiseen ei siis tunnu olevan.

Toivoa sopii, että tulevaisuudessa Hammarströmin ansiokas pioneerityö Lappajärven salaisuuksien selvittäjänä lopultakin saisi ansaitsemansa huomion.


[1] Järviluoma 1930, s. 238.

[2] Geni.com (https://www.geni.com/people/Titus-Edgar-Rikard-Hammarstr%C3%B6m/6000000002286582058?through=6000000002576682633), vs. Geneanet.org (https://gw.geneanet.org/rafaelo?lang=en&n=hammarstrom&oc=0&p=edvard+rudolf), viitattu viimeksi 1.4.2020, vs. Järviluoma 1930, s. 238.

[3] Järviluoma 1930, s. 238.

[4] Juho Mikael Mikkolan muistelmat, 1940-luku (http://www.dlc.fi/~mikolat/erkki/vaari/17_uusia_opettajia.htm),  viitattu 12.11.2019.

[5] Ei 1884, kuten Järviluoma 1930, s. 238 mainitsee.

[6] Ehnbergin luonnollisesti ruotsiksi käsin kirjoittama matkapäiväkirja on nykyisin luettavissa Kansallisarkiston verkkopalvelussa: http://digi.narc.fi/digi/dosearch.ka?sartun=176817.KA. Kansallisisarkiston uutinen Ehnbergin päiväkirjan digitoinnista ja tutkimusmatkan tiivistelmä: https://arkisto.fi/index.php/2315/61/Kansallisarkisto-digitoi-K.-J.-Ehnbergin-kuvitetun-p%c3%a4iv%c3%a4kirjan-Etel%c3%a4-Siperian-ja-Pohjois-Mongolian-tutkimusmatkasta/d,ajankohtaista?page=news/2315/61/Kansallisarkisto-digitoi-K.-J.-Ehnbergin-kuvitetun-p%c3%a4iv%c3%a4kirjan-Etel%c3%a4-Siperian-ja-Pohjois-Mongolian-tutkimusmatkasta/d,ajankohtaista; viitattu 1.4.2020.

[7] Hammarström R. 1887. Minnen från en resa till sojoterna. Joukahainen 10:65–73 (https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/1108225?page=69), viitattu 1.4.2020.

[8] Hammarström R. 1892. Bidrag till kännedom av sydvästra Sibiriens insektfauna. Finska Vetenskaps-Societetens Förhandlingar XXXIV:185–195.

[9] Geni.com (https://www.geni.com/people/Emmy-Hammarstr%C3%B6m/6000000010077819926?through=6000000002576682633), viitattu 1.4.2020.

[10] Järviluoma 1930, s. 239.

[11] Hammarström R., 1896. Iakttagelser öfver Lappajärvi sjö. Vetenskapliga meddelanden af Geografiska Föreningen i Finland, III:97–111.

[12] Geografiska Föreningen i Finland, joka myöhemmin yhdistyi Suomen maantieteellisen seuran (Sällskapet för Finlands Geografi) kanssa. (https://www.geography.fi/seura/historia; viitattu 12.11.2019).

[13] Hammarström 1896, s. 101–102, vapaasti suomennettuna (hieman virheellinen Holmberg-sitaatti on Hammarströmin):

”Kärnänsaaren rannoilla Salonpäähän saakka tavataan suurempia ja pienempiä kiviä ja lohkareita tummaa, pinnaltaan usein ruosteen värjäämää porfyyristä kivilajia. Se on usein täynnä koloja, jotka ovat muodostuneet valkeiden silmäkkeiden rapautumisesta. Kivi on erittäin kovaa, joten sillä on myös käytännöllistä merkitystä, esimerkiksi myllyjen akselien alustoina. Kärnänsaaren ohella samaa omaleimaista kivilajia esiintyy läheisten pienten saarten rannoilla, kuten Wartijasaarella, Iso-Kannuksessa ja Pitkästössä.

Kärnänsaaren koilliskulmassa samaa kivilajia esiintyy runsaasti irtokivinä ja lohkareina. Olen kuullut, joskaan en itse havainnut, että sitä esiintyy kalliopaljastumassa Kärnänsaaren pohjoisosassa. Mahdollisesti H. I. Holmberg tarkoittaa tätä mainitessaan, että ’Kärnänsaarella esiintyy porfyyriä, joka koostuu tummasta perusmassasta ja punaruskeista maasälpäkiteistä’. Vartijasaaressa havaitsin itse tätä kivilajia matalissa kalliopaljastumissa, jotka olivat melko voimakkaasti rakoilleet pohjois–etelä-, luode–kaakko- ja itäkoillinen–länsilounas-suuntaisesti.

Edellä esitetyn perusteella minusta näyttää siltä, että Kärnänsaaren ja sitä ympäröivien saarten ytimen muodostaa tämä kova ja tiheä porfyyrinen kivilaji, joka on vastustanut kuluttavia voimia ympäristöään paremmin.”

[14] Hammarström 1896, s. 110, vapaasti suomennettuna:

“Kärnän- ja Wartiansaarilla kirjoittaja näki erittäin kovaa tummaa porfyyriä, joka kuluttavia voimia vastustavana todennäköisesti muodostaa maankamaran korkeimpien osien ytimen.”

[15] Kärnänsaaren luonne – eroosiojäänne vai  keskuskohouma – on pohjimmiltaan toistaiseksi ratkaisematon tieteellinen kysymys. Todennäköisin vaihtoehto on, että kyse on molempien yhdistelmästä.

[16] Ainakaan törmäysten moninaisia hyötyjä luetelleet artikkelit (mm. Grieve & Masaitis 1994, Pesonen et al. 1999 ja Reimold et al. 2005) eivät mainitse mistään tämänkaltaisesta, eikä esimerkiksi vuonna 2007 Norjassa aiheesta järjestetyllä kurssilla puhuttu myöskään tällaisesta hyödyntämisestä.

Lisäys 9.4.2020: Järviseudun Sanomat siteerasi 16.9.1966 kansakoulunopettaja Eino Hyytistä, joka oli kirjoittanut Lappajärven kunnalliskertomukseen mm. kärnäiitistä. Lokkisaarella ”ovat aallot hioneet kärnäiitin pyöreiksi, sileiksi kiviksi, joita on kuuleman mukaan käytetty tuulimyllyjen laakereina, koska kivi on hyvin kovaa, siis kulutusta kestävää. Lokkisaari on rauhoitettu luonnon muistomerkki.” Kiitokset Santeri Viinamäelle ansiokkaasta arkistojen penkomisesta!

Lisäys 13.4.2020: Luin uudemman kerran vanhoja sanomalehtijuttuja, ja siellähän oli Vaasa-lehdessä 16.7.1921 (no. 159) Y. Leikolan Lappajärvellä 12.7.1921 päivätty kirjoitus ”Lappajärvellä tavattu merkillinen kivilaji”, jossa hän toteaa kärnäiitistä mm. seuraavaa: ”Kiven tavaton kovuus on vuosikymmeniä ollut tunnettuna laajalti ympäristöpitäjissä, joihin sitä on kuljetettu ja käytetty tuulimyllyissä napakivenä. Se tunnetaan nimellä Kärnän-kivi ja Kannan-kivi, koska se on louhittu Kannanniemen kalliosta.”

Lokkisaaren suojelusta ja ”Lokki-kivestä”, jonka ”murtopinta on kauniin harmaan punasinistä, joka väri muutamassa vuorokaudessa muuttuu ilman vaikutuksesta ruskeaksi”, Leikola kirjoittaa lisäksi:

”Saaren merkillisyys on ollut jo vuosikymmeniä tunnettu. Suuri luonnon ystävä, Lappajärven entinen kirkkoherra, rovasti Nyström teki aikoinaan kaikkensa saaren rauhoittamiseksi ja onnistuikin siinä. Maanomistaja ei ole sallinut saareen kajottavan eikä ole sitä itsekään käyttänyt.

Tähän luonnon nähtävyyteen, tähän Lappajärven, ja koko Skandinavian, ehkäpä koko Euroopaan ainoalaatuiseen harvinaisuuteen on Lappajärven tielautakunta kiinnittänyt huomionsa. Sen mielestä on saari erittäin sopiva maantien täytteeksi. Tielautakunta on vaatinut sitä ostaakseen. Maanomistaja ei tietenkään ole voinut moiseen vaatimukseen suostua.”

Kuten historia osoittaa, tässä asiassa järki onneksi lopulta voitti.

Leikolan tekstin perusteella on myös mahdollista, että paikallishistorian harrastajilla olisi kenties vielä tilaisuus saada suoria todisteita kärnäiitin käytöstä Järviseudun tuulimyllyissä. Vaikka Kärnänsaaren tuulimyllyt on hävitetty, muualla Lappajärvellä ja Järviseudulla niitä yhä on jäljellä. Ainakaan itselleni ei ole täysin selvää, miten ja missä kohdassa tämä tuulimyllyn ”underlag för hjulaxlar”, ”laakeri” ja ”napakivi” oikeastaan pohjimmiltaan toimi. Sikäli kun asia jostain myllystä vielä tarkentuisi, saisi siitä kiinnostavan sivuhuomautuksen Suomen ja maailman törmäyskraatterien hyödyntämisen historiaan.

[17] Savola 1996, s. 28–30.

[18] Väitöskirjat: Lehtinen 1976, Reimold 1980, Abels 2003; Lisensiaattitutkielma: Lehtinen 1969; Diplomityö: Bischoff 1981; Karttalehtiselostukset: Laitakari 1942, Vaarma & Pipping 1997.

Lisäys 9.4.2020: Myös Maerzin (1979) diplomityö käsittelee osittain Lappajärveä. Tämä tuli esille taannoisen Sääksjärveä koskeneen blogitekstin innoittamana. Kiitokset Satu Hietalalle tästä.

[19] Fokus 3 (1965), palsta 3832.

[20] Järviluoma 1930, s. 238. Vaikka yhdistysten nimien kirjoitusasut vaihtelevat, Hammarström siis kaikesta päätellen oli Suomen molempien kilpailevien maantieteellisten seurojen jäsen.

P.S. 9.4.2020: Yllä olevien kommenttien lisäksi myös unohtuneet englanninkieliset kuvatekstit lisätty.


Sarjan edelliset osat:

Lappajärven tutkimushistoria 1: Fellman, kalkkikivi ja järvimalmi

Lappajärven tutkimushistoria 2: Monitaituri H. J. Holmbergin porfyyri


Lappajärven tutkimushistorian selvitystyötä ovat tukeneet Suomen Kulttuurirahaston Etelä-Pohjanmaan rahasto ja Oskar Öflunds Stiftelse rs.

3 kommenttia artikkeliin ”Lappajärven tutkimushistoria 3: Unohdettu Hammarström

  1. Paluuviite: Lappajärven tutkimushistoria 4: Odenwall, Berghell ja uusi alku (1913–1921, 1934) | Suomen Kraatterit

  2. Paluuviite: Lappajärven tutkimushistoria 5: Ylioppilas Laitakari kesätöissä | Suomen Kraatterit

  3. Paluuviite: Lappajärven tutkimushistoria 6: Mäkisen kallioperäkartta ja kärnäiittianalyysi | Suomen Kraatterit

Jätä kommentti

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s