Lappajärven tutkimushistoria 6: Mäkisen kallioperäkartta ja kärnäiittianalyysi

English summary: Dr. Eero Mäkinen’s (1886–1953) purely scientific career lasted only about six years. However, as the CEO of Outokumpu mining company and as the usually uncredited co-developer of Outokumpu’s game-changing metallurgical methods, he had an enormous impact on the Finnish economy and mining and metallurgical industries. With respect to Lappajärvi, in 1916 Mäkinen was the first to publish a geological map with Lappajärvi impact melt rock (i.e., kärnäite) as a rock unit in it. Even more importantly, Mäkinen made the first geochemical analysis of kärnäite (although he never published the result himself), and noticed that those peculiar rocks are from a geochemical point of view essentially dacites. For decades Mäkinen’s analysis was the only one available in the literature. Mäkinen was also politically active and served as a member of the parliament and also briefly as an assistant minister before his untimely death in 1953.

Sincerely, Teemu

Kärnänsaaren dasiitti kartalle

Tiettävästi ensimmäisen kerran Lappajärven törmäyssulakivi esiintyi julkaistussa geologisessa kartassa vuonna 1916.[1] Läntisen Suomen geologiaa käsitelleen teoksensa ”Översikt av de prekambriska bildningarna i Mellersta Österbotten i Finland”[2] johdannon alaviitteessä tohtori Eero Mäkinen (1886–1953) kuvaili kärnäiittiä mustaksi lasipitoiseksi koostumukseltaan dasiittiseksi laavakiveksi, jonka ikä on epävarma:

”Huruvida den svarta, glasförande effusivbergarten … av dacitisk sammansättning pa Kärnäsaari i Lappajärvi sjö även är prekambrisk är dock osäkert. Bergarten skall i närmaste framtid beskrivas av doktor H. Berghell.”[3]

Tämä eli ensimmäinen kerta, kun kärnäiitin kemiallinen koostumus mainittiin tutkimuskirjallisuudessa. Kärnäiitin geokemiallinen analyysi oli Mäkisen tekemä, mutta hän ei kuitenkaan itse julkaissut varsinaista analyysitulosta. Varmasti osittain tästä syystä Lappajärven tutkijana Mäkinen ei ole täysin saanut ansaitsemaansa arvostusta. Hänen tekemänsä analyysi oli vuosikymmenten ajan ainoa saatavilla ollut kärnäiittianalyysi.

Dasiitti on melko runsaasti piitä ja alumiinia sisältävä tuliperäinen pintakivilaji. Kemiallisesti se on Suomessa erittäin tavallisen granodioriitin pinnalle purkautunut vastine. Koostumukseltaan sekä suurelta osin myös ulkonäöltään kärnäiitti onkin dasiitin kaltaista.[4] Tässä mielessä Mäkisen nimivalinta oli täysin ”oikea”.

Tiettävästi ensimmäinen julkaistu geologinen kartta kärnäiitin esiintymisalueesta. Eero Mäkisen koostamassa 1 : 800 000 -mittakaavaisessa lähes koko läntisen Suomen kattavassa kartassa koko Kärnänsaari, samoin kuin Pitkästö sen itäpuolella, on piirretty dasiitiksi. Nykyisin tiedetään Kärnänsaaren eteläosan koostuvan sueviitistä. English: The first published bedrock map containing Lappajärvi impact melt rock (black), erroneously drawn to cover the entire Kärnä island instead of merely its northern part (the southern part being suevite).
Kuva / Figure: Mäkinen (1916).

Mäkinen ei tiettävästi itse tehnyt töitä Lappajärvellä, vaan perusti käsityksensä Hugo Berghellin ja Aarne Laitakarin kenttätutkimuksiin ja näytteisiin. Hänen arvuuttelunsa kärnäiitin iästä sai epäilemättä tukea Berghelliltä, joka – kuten aiemmin on jo mainittu – tulkitsi kärnäiitin Suomen nuorimmaksi vulkaaniseksi kivilajiksi vuoden 1921 myhkygraniittiartikkelissaan.

Valtaosa Lappajärven ympäristöstä on Mäkisen kartassa piirretty pegmatiitiksi (”pegmatit”), itäpuoli puolestaan liuskeeksi (”skiffer”). Myös mm. Vimpelin kalkkikivijakso (”kalksten”) ja kvartsidioriitiksi (”kvartsdiorit”) tulkittu Alajärven tonaliitti ovat nykytietämyksen valossa varsin tarkoin oikeilla paikoillaan.

Ilmeisin virhetulkinta liittyykin itse kärnäiittiin, joka Mäkisen kartassa kattaa koko Kärnänsaaren (samoin kuin Pitkästön). Tulkinta oli hyvin ymmärrettävä, sillä kärnäiittilohkareet ovat hyvin tavallisia koko Kärnänsaaren alueella. Kallioperässä olevan kärnäiitin rajoittuminen saaren pohjoisosiin varmistui vasta GTK:n kairauksien myötä 1990-luvun alussa.

GTK:n karttapiirrosarkistossa olevasta julkaisemattomasta kartasta rajattu näkymä Lappajärven seutuun. Kivilajiyksiköiden rajat ovat samat kuin julkaistussa kartassa.
English: A small part of the unpublished version of Mäkinen’s bedrock map.
Kuva: / Figure: GTK, karttapiirros 0737.

Ministeri Mäkinen

Sortavalan maalaiskunnassa vuonna 1886 syntyneen Mäkisen vanhemmat olivat kotoisin Alavudelta. Hänen isänsä oli torpparin pojasta  seminaarinlehtoriksi kouluttautunut Eero Mäkinen vanhempi, ja äitinsä Stenbäckien kulttuurisukuun kuulunut Maria Emilia Mäkinen. Eero Mäkinen (nuorempi) kirjoitti ylioppilaaksi Sortavalan lyseosta vuonna 1904, ja jo seuraavana vuonna hän oli töissä Geologisen toimikunnan ylimääräisenä geologina. ”Huoleton ja iloinen”[5] Mäkinen valmistui filosofian kandidaatiksi vuonna 1909.

Assistenttina hän oli niin Helsingin yliopistossa kuin Teknillisen korkeakoulun mineralogian ja kemian laboratoriossakin. Laboratoriossa myös ”suurin osa vuorokauden tunneista häneltä kului”.[6] Vielä assistenttina ollessaan hän toimi lisäksi virkaa toimittavana valtiongeologina. Mäkisen väitöskirja Tampereen liuskejaksosta (jota hän aluksi tutki itsensä J. J. Sederholmin johdolla) valmistui vuonna 1912, mutta tohtori hänestä tuli vasta neljä vuotta myöhemmin.[7]

Mäkinen ei kuitenkaan tullut tunnetuksi varsinaisesti perustutkimuksen saralla, sillä hänen geologian tutkijan uransa kesti vain kuusi vuotta. Eritoten Eero Mäkinen muistetaankin vuoriteollisuusmiehenä. Tähän vaikutti keskeisesti se, että hän ei jättänyt opiskelua tohtoroiduttuaan, vaan hän ”möi kirjansa ja mikroskooppinsa, jopa huonekalunsakin”[8] ja siirtyi Tukholman Teknilliseen korkeakouluun. Sieltä hän valmistui vuori-insinööriksi vuonna 1918. Sitä ennen Mäkinen kuitenkin ennätti osallistumaan Suomen sisällissotaan tykistössä valkoisten puolella.

Eero_Mäkinen_HK10000_1510
Eero Mäkinen vuonna 1915, eli vuotta ennen hänen kallioperäkarttansa julkaisua.
English: Eero Mäkinen in 1916.
Kuva / Photo: Museovirasto / The Finnish Heritage Agency, HK10000:1510 (CC BY 4.0).

Eero Mäkinen tunnetaan eritoten Outokumpu Oy:n vahvaotteisena toimitusjohtajana ja sen menestyksen luojana. Vaikka kokoomuslainen olikin, Mäkinen teki Outokummusta valtionyhtiön. Hän ei myöskään täysin jättänyt tutkimustyötä, vaikka perustutkimuksesta joutuikin luopumaan, vaan oli keskeisesti kehittämässä Outokummun maailmankuulua liekkisulatusmenetelmää. Samoin vuorineuvos Mäkinen oli mukana kehittämässä vaahdotusmenetelmää ja rikastamojen sivutuotteiden hyödyntämistä.[9]    

Kaikista Lappajärven tutkijoista Eero Mäkisen panos ympäröivälle yhteiskunnalle onkin epäilemättä ollut kaikkein merkittävin. Hän oli paitsi tutkija ja teollisuusjohtaja, myös poliitikko ja monissa luottamustehtävissä toiminut yhteiskunnallinen vaikuttaja. ”Mäkisen valtavan työkyvyn, tarmon, nopean älyn, suuret tiedot ja laajan kokemuksen oivalsi pian jokainen, joka joutui hänen kanssaan tekemisiin”, kuten piispa Eino Aukusti Sormunen (1893–1972) häntä luonnehti.[10] Presidentin valitsijamiehenä Mäkinen toimi ensimmäisen kerran jo vuonna 1937, ja kansanedustajaksi hänet valittiin vuonna 1945.  Urho Kekkosen (1900–1986) neljännessä hallituksessa hän toimi kulkulaitosten ja yleisten töiden apulaisministerinä vuonna 1953. Ministerin pestiä Eero Mäkinen ei kuitenkaan ennättänyt hoitaa kuin muutaman kuukauden, sillä hän kuoli äkilliseen sairauskohtaukseen syksyllä 1953.[11]


[1] Mäkinen E., 1916. Översikt av de prekambriska bildningarna i Mellersta Österbotten i Finland. Bulletin de la Commission Géologique Finlande 47:1–152.

[2] ”Mellersta Österbotten” tarkoittaa yleensä Keski-Pohjanmaata, mutta Mäkisen teoksen kattama alue ulottuu Torniosta Pudasjärvelle, Oulujärvelle, Vieremälle ja Lappajärvelle.

[3] Mäkinen 1916, s. 7, vapaasti suomennettuna: ”On epävarmaa, onko Lappajärven Kärnänsaaren musta, lasipitoinen, koostumukseltaan dasiittinen vulkaaninen kivilaji iältään prekambrista. Tohtori H. Berghell kuvailee kivilajin lähitulevaisuudessa.” Berghell ei kuitenkaan koskaan julkaissut kärnäiittitutkimuksiaan.

[4] Tämä on luonnollisesti seurausta siitä, että Lappajärven kallioperä koostuu suurelta osin graniittipegmatiitista ja kiilleliuskeesta. Kun ne sekoitetaan, saadaan granodioriitin ja samalla siis dasiitin koostumus.

[5] Eskola 1953, s. 10.

[6] Eskola 1953, s. 10.

[7] Kuisma 2000.

[8] Eskola 1953, s. 10.

[9] Kuisma 2000; Eskola 1953.

[10] Kuisma 2000.

[11] Kuisma 2000; Eduskunta.fi (https://www.eduskunta.fi/FI/kansanedustajat/Sivut/911111.aspx), viitattu 19.5.2020.

Muokkaus 22.5.2020: Kärnäiittilohkareiden kirjoitusvirhe korjattu. Kiitämme tarkkanäköistä lukijaa.


Sarjan edelliset osat:

Lappajärven tutkimushistoria 1: Fellman, kalkkikivi ja järvimalmi

Lappajärven tutkimushistoria 2: Monitaituri H. J. Holmbergin porfyyri

Lappajärven tutkimushistoria 3: Lappajärven tutkimushistoria 3: Unohdettu Hammarström

Lappajärven tutkimushistoria 4: Odenwall, Berghell ja uusi alku

Lappajärven tutkimushistoria 5: Ylioppilas Laitakari kesätöissä


Lappajärven tutkimushistorian selvitystyötä ovat tukeneet Suomen Kulttuurirahaston Etelä-Pohjanmaan rahasto ja Oskar Öflunds Stiftelse rs.

Jätä kommentti

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s