Lappajärven tutkimushistoria 2: Monitaituri H. J. Holmbergin porfyyri

English summary: Henrik Johan Holmberg (1818–1864) was a geologist by training, but he is mostly known as an ethnographer. Between 1849 and 1852 he studied the history, beliefs and customs of native Alaskans, particularly the Alutiiq-people. Holmberg was the first to publish an account of the Awa’uq Massacre.

From the impact cratering point of view, Holmberg is known as the first to provide a description of the Lappajärvi impact melt rock, kärnäite. The description was only one sentence long, and it was published in 1858 in his book compiling discoveries of interesting minerals and rocks in Finland. He described kärnäite as a porphyry, consisting of a dark matrix and reddish brown feldspar phenocrysts. This is somewhat peculiar, because the mineral and rock fragments in kärnäite usually are not reddish brown, but white or greyish.

Shortly after publishing his kärnäite description, Holmberg was made Finland’s first inspector of fisheries. In his later years he also published the first descriptions of Finnish archaeological remains from the stone and bronze ages. He died of tuberculosis at the age of 46.

Sincerely, Teemu

Holmbergin varhaisvuodet

Henrik Johan Holmberg (1818–1864)[1] syntyi Kökarin saarella Ahvenanmaalla.[2] Hänen Turussa syntynyt isänsä Henrik Johan Holmberg (1787–1840; myös hänen isällään oli sama nimi) toimi Tallinnassa suomalaisen seurakunnan kirkkoherrana.[3] Tallinnassa nuori Holmberg myös aloitti opiskelunsa, mutta siirtyi vuonna 1839 Aleksanterin yliopistona tuolloin tunnettuun Helsingin yliopistoon. Siellä hän keskittyi kemiaan ja geologiaan, joka tuohon aikaan oli käytännössä hyvin pitkälti mineralogiaa.[4]

Jo vuonna 1841 Holmberg sai Suomen kaivosteollisuudesta vastanneelta vuorihallitukselta vuori-intendentinkonttorin ylimääräisen konduktöörin viran. Holmbergin tehtäväksi tuli etsiä kultaa aluksi Kemijoelta, Suomen ensimmäinen varma kultalöytö kun oli tehty vuonna 1836 Kemijoen suulta. Suomessa ei ollut juurikaan tietoa kullanetsinnästä, joten vuonna 1845 Holmberg lähetettiin kahden apulaisensa kanssa kullanhuuhdontaoppiin Uralille. Reissussa vierähti pari vuotta. Suomeen palattuaan Holmberg etsi kultaa kolmena kesänä Kuusamosta, mutta hänen kotimaiset kultatutkimuksensa päättyivät vuonna 1848 laihoin tuloksin.[5]

Geologiaa ja kansatiedettä Alaskassa

Kullankaivuun historiassa vuosi 1848 oli kuitenkin käänteentekevä vuosi, sillä tuolloin alkoi Kalifornian kultaryntäys. Vuosi oli merkittävä myös Holmbergille henkilökohtaisesti, sillä hän meni naimisiin Katarina Petersonin kanssa.[6] Jo seuraavana vuonna Holmberg matkusti kohti Kalifornian kultamaita. Hän kuitenkin jatkoi samalla laivalla matkaansa Alaskaan, joka Suomen tapaan tuolloin kuului vielä Venäjälle. Hänen matkaseuranaan ja Holmbergin tavoin Venäläis-amerikkalaisen kauppakomppanian palkkaaman tutkimusryhmän jäsenenä oli viipurilaislähtöinen geologi Friedrich Frankenhaeuser.[7] 

Vuosina 1849–1852 Holmberg tutki geologiaa Sitkan, Kenain ja Kodiakin alueilla Alaskan eteläosissa. Kenain niemimaan Kachemakin lahdelta Holmbergin löytämä ruskohiiliesiintymä oli niin merkittävä, että Venäläis-amerikkalainen kauppakomppania avasi sinne kaivoksen.[8]

Holmbergin kansainvälisen maineen perustana eivät kuitenkaan olleet hänen Alaskassa tekemänsä geologiset vaan kansatieteelliset havainnot. Hän oli tiettävästi ensimmäinen, joka toi laajempaan tietoisuuteen venäläisten vuonna 1784 Awa’uqissa tekemän alutiiq-kansan joukkomurhan. Hän oli myös varhaisimpia alueen alkuperäiskansojen tarinoiden ja perinteen tallentajia. Toisin kuin monet muut varhaiset kansanperinteen kerääjät, Holmberg ei moralisoinut tai tehnyt omia tulkintojaan esimerkiksi muistiinmerkitsemästään alutiiq-kansan luomiskertomuksesta, vaan oli ilmeisesti ainoastaan utelias ja vilpittömästi kiinnostunut alueen alkuperäiskansojen tavoista ja uskomuksista. Uusista asioista innostuminen leimasikin koko Holmbergin uraa.[9]

Alaskan-matkaltaan Holmbergillä oli tuomisinaan  paitsi 19 000 kovakuoriaista, myös noin 400 esineen etnografinen kokoelma. Esinekokoelma päätyi lopulta kuitenkin Helsingin sijasta Tanskan kansallismuseon omistukseen. Matkasta oli Holmbergille myös henkilökohtaista hyötyä, sillä hänen Alaskassa hankkimansa käytännön kokemuksen ansiosta hänet palkattiin avustamaan Aleksanterin yliopiston arkeologisten ja etnografisten kokoelmien järjestämisessä vuonna 1856, vaikka häneltä muodollinen pätevyys alalle puuttuikin.[10]

This image has an empty alt attribute; its file name is hj-holmberg_museovirasto_hk10000_3975_ccby40.jpg
H. J. Holmberg noin 1860-luvulla.
H. J. Holmberg probably sometime during the 1860s.
Kuva / Photo: Museovirasto / Finnish Heritage Agency, HK10000:3975 (CC BY 4.0).

Kärnänsaaren porfyyri

Vuonna 1858 Holmberg julkaisi geologisen päätyönsä Materialer till Finlands geognosi. Kyseessä oli kokoomateos, jossa esiteltiin lähinnä malmilöytöjä ja muita kiinnostavia mineraali- ja kivilajihavaintoja eri puolilta Suomea. Tässä kirjassa hän julkaisi ensimmäisen tunnetun tieteellisen kuvauksen Lappajärven kärnäiitistä:

”På Kärnä holme finnes porfyr, som består af en mörk grundmassa med rödbruna fältspats kristaller”.[11]

Tuon virkkeen lisäksi Holmbergin teos käsittelee kärnäiittiä vain sen verran, että lähdeviitteenä on mainittu ”Bergs-Intendents-Kontorets geognostiska samling.”[12]

Vapaasti suomennettuna Holmbergin panos kärnäiitin tutkimukseen kuuluu: ”Kärnänsaarella esiintyy porfyyriä, joka koostuu tummasta perusmassasta ja punaruskeista maasälpäkiteistä.” Lähteenä on ”Vuori-intendentinkonttorin geologinen kokoelma.”

Holmberg kutsui siis kärnäiittiä ”porfyyriksi”. Porfyyri on suurempia hajarakeita hienompirakeisessa perusmassassa sisältävien sulasta kiviaineksesta kiteytyneiden magmakivien ulkoasua kuvaava termi, ei yksittäinen kivilajinimi. Sen valinta ei tuon ajan tietämyksen valossa ollut laisinkaan huono, sillä kieltämättä osa kärnäiittityypeistä muistuttaa melkoisesti porfyyrisiä kiviä. Porfyyrisiä kivilajeja syntyy niin tulivuorenpurkausten yhteydessä kuin hieman syvemmälläkin maankuoressa. Holmbergin lyhyt kuvaus ei siis suoraan kerro, että kärnäiitti olisi vulkaaninen kivilaji.

Holmbergin kärnäiittikuvauksessa on kuitenkin yksi hieman erikoinen piirre. Kärnäiitissä olevat mineraali- ja kivilajikappaleet eivät nimittäin yleensä ole punaruskeita. Tavallisesti ne ovat likaisen valkeita tai eriasteisen harmaita. Toki kärnäiitissä on varsin paljon vaihtelua, joten etenkin pienemmässä näytteessä voivat punaruskealta maasälvältä näyttävät kappaleet hyvinkin olla hallitsevia.  

Erittäin kiinnostavaa olisi tietää, mitä reittiä kärnäiittinäyte oli päätynyt vuori-intendentinkonttorin kokoelmiin. Tätä Holmberg ei kuitenkaan valitettavasti kerro. Vuorihallitusta ei ole ollut olemassa vuoden 1884 jälkeen, mutta kukaties Vuorihallituksen arkistosta[13] tai Helsingin yliopiston kirjastossa säilytettävästä Holmbergin vuosien 1851–1860 päiväkirjasta[14] kärnäiittinäytteen tie hänen hyppysiinsä saattaisi vielä selvitä.

Arkeologi ja kalastuksentarkastaja

Holmberg oli tienraivaaja myös suomalaisen arkeologian tutkimuksessa. Vuosina 1859 ja 1863 hän julkaisi luettelot ja kuvaukset Suomen muinaisjäännöksistä. Ensimmäinen osa kattoi kivikautiset jäännökset, jälkimmäinen pronssikautiset. Näitä pidetään Suomen ensimmäisinä muinaismuistoja käsittelevinä julkaisuina.[15]

Jo vuonna 1857 Holmberg oli käynyt opintomatkalla Ruotsin ja Norjan kalanviljelylaitoksilla. Suomen ensimmäiseksi kalastuksentarkastajaksi hänet nimitettiin vuonna 1860. Tässä virassa hän toimi lyhyeksi jääneen elämänsä loppuun saakka. Hänen viimeisten vuosiensa julkaisut käsittelivätkin enimmäkseen kalanviljelyä.

H. J. Holmberg oli erittäin monipuolinen tutkija. Hän oli Moskovan luonnontutkijoiden seuran, Pietarin mineralogisen seuran ja Viron (Tarton) tieteellisen seuran jäsen, ja toimi Suomen Tiedeseuran puheenjohtajana vuosina 1859–1860. Häntä on kuitenkin kuvattu lyhytjännitteiseksi, mikä aikalaisten mukaan jätti hänen tutkimuksiinsa ”harrastelijamaisen leiman.” Näin saattoi hyvin olla, mutta lyhyen uransa aikana hän ennätti poikkeuksellisen monella kiinnostavalla tutkimusalalla olla Suomen ja jopa maailman ensimmäinen. Se ei ole lainkaan vähäinen saavutus. Holmberg kuoli tuberkuloosiin Helsingissä jouluaatonaattona 1864 vain 46-vuotiaana.[16]


[1] Holmbergin nimi esiintyy myös muodossa Heinrich Johann Holmberg.

[2] Kotivuori 2005a, Henrik Johan Holmberg 15718  (https://ylioppilasmatrikkeli.helsinki.fi/henkilo.php?id=15718), viitattu viimeksi 25.3.2020.

[3] Kotivuori 2005b, Henrik Johan Holmberg 11902 (https://ylioppilasmatrikkeli.helsinki.fi/henkilo.php?id=11902), viitattu viimeksi 25.3.2020.

[4] Varjola 2001.

[5] Stigzelius 1978, s. 7; Kotivuori 2005a.

[6] Kotivuori 2005a; Varjola 2001.

[7] Drabek 2012, s. 62. Ks. myös O’Grady-Raeder, 1994, s. 337.

[8] Varjola 2001; O’Grady-Raeder 1994, s. 337.

[9] Drabek 2012; Varjola 2001.

[10] Varjola 2001.

[11] Holmberg 1858, s. 118. Koko lähdeviite: Holmberg H. J., 1858. Materialier till Finlands geognosi. Bidrag till Finlands naturkännedom, etnografi och statistik. Finska Vetenskapssocieteten, fjerde häftet. Finska Litteratursällskapets tryckeri, Helsingfors, 254 s.

[12] Holmberg 1858, s. XXIV.

[13] http://wiki.narc.fi/portti/index.php/Vuorihallitus; viitattu 26.3.2020.

[14] Varjola 2001.

[15] Mm. Varjola 2001; Kotivuori 2014, s. 29.

[16] Kotivuori 2005a; Varjola 2001.

P.S. 14.6.2020: Mineralia-lehden numerossa 1/2014 julkaistusta Martti Lehtisen mielenkiintoisesta artikkelista Yliopiston mineraalikabinetti (1870–2014) kävi ilmi, että Holmbergin kivinäytteet siirrettiin 1800-luvun loppupuolella Kivimuseon kokoelmiin. Kukaties Holmbergin tutkima kärnäiittinäytekin olisi näin ollen vielä jossain nähtävillä. Minkäänlaista varmuutta tuosta ei kuitenkaan ole, sillä artikkelista ei selviä, oliko kyseessä Holmbergin henkilökohtainen kivikokoelma (kuten voisi olettaa) vai kenties vuori-intendentinkonttorin kokoelma.


Sarjan edellinen osa: Lappajärven tutkimushistoria 1: Fellman, kalkkikivi ja järvimalmi


Lappajärven tutkimushistorian selvitystyötä ovat tukeneet Suomen Kulttuurirahaston Etelä-Pohjanmaan rahasto ja Oskar Öflunds Stiftelse rs.

4 kommenttia artikkeliin ”Lappajärven tutkimushistoria 2: Monitaituri H. J. Holmbergin porfyyri

  1. Paluuviite: Lappajärven tutkimushistoria 3: Unohdettu Hammarström | Suomen Kraatterit

  2. Paluuviite: Lappajärven tutkimushistoria 4: Odenwall, Berghell ja uusi alku (1913–1921, 1934) | Suomen Kraatterit

  3. Paluuviite: Lappajärven tutkimushistoria 5: Ylioppilas Laitakari kesätöissä | Suomen Kraatterit

  4. Paluuviite: Lappajärven tutkimushistoria 6: Mäkisen kallioperäkartta ja kärnäiittianalyysi | Suomen Kraatterit

Jätä kommentti

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s