Twitter, pirstekartiot ja Keurusselän koko

English summary: I’ve been involved with Keurusselkä ever since 2003 when I first found planar deformation features (PDFs) in quartz from a granitoid breccia boulder discovered by Jarmo Moilanen. Now a German group has found possible shatter cones about 20 km from the presumed centre of the structure. If they really are shatter cones (and if the centre is where we think it is), Keurusselkä would be over 40 km in diameter, making it at least the second largest impact structure in the Nordic countries (and in Europe if you exclude Kara, which straddles the border between Europe and Asia). Sincerely, Teemu.

Lähetin tänään elämäni ensimmäisen tviitin. Kaikkea sitä kraattereiden vuoksi tekeekin. No, ehkä tuohon some-maailmaankin oppii. Tviittaukseni koski Patrice Zaagin ja kumppaneiden uutukaista kokousjulkaisua pirstekartioiden synnystä ja olemuksesta, sekä niiden esiintymisestä Keurusselän törmäyskraatterilla. Keurusselkään on minulla aina ollut hieman erilainen suhde kuin muihin Suomen kraattereihin, sillä olin ensimmäinen, joka näki Keurusselän shokkilamellit teettettyäni ohuthieen Jarmo Moilasen löytämästä breksialohkareesta. Tuolloin elettiin syksyä 2003. Hienoa aikaa. Sittemmin shokkilamelleja on ranskalaisvetoisesti löydetty Keurusselän kiintokallion pirstekartioistakin.

Pirstekartio Keurusselän granitoidilohkareessa. English: A shatter cone in a granitoid boulder from Keurusselkä. (Teemu Öhman)

Berliiniläinen ryhmä on nyt tutkinut Keurusselkää parisen vuotta, ja tuloksia on esitelty muutamissa kokouksissa. Muutaman viikon päästä Saksan Freiburgissa pidettävässä kokouksessa julkistettavat uudet tulokset ovat erittäin jännittäviä. Kirjoittajat ovat syystäkin erityisen varovaisia sanoissaan, mutta alustavasti vaikuttaa mahdolliselta, että Keurusselältä olisi nyt löydetty pirstekartio 20 km:n päästä oletetusta keskikohdasta. Ei ehkä kuulosta kovin huikealta, mutta tämä on ihan oikeasti todella kiinnostavaa!

Pirstekartiot – ainoat paljain silmin erotettavat varmat todisteet törmäyskraatterista – esiintyvät kraattereiden keskuskohoumissa ja niiden pohjilla (ja varsinaisen pohjan alapuolella). Jos pirstekartioita esiintyy 20 km:n etäisyydellä keskustasta, täytyy kraatterin alkuperäisen halkaisijan reunanharjalta toiselle mitaten olla ollut yli 40 km. Se onkin sitten hankalampi arvioida, kuinka paljon yli, vaikka erilaisia sormiharjoituksia kraatterien yleisen muodon ja eroosiotason pohjalta voikin tehdä. Joka tapauksessa tämä tekisi Keurusselästä Pohjoismaiden toiseksi suurimman kraatterin Ruotsin Siljanin jälkeen. Keurusselkä voisi periaatteessa olla Siljania suurempikin. Eikä koko Euroopastakaan löydy suurempia, ellei Euroopan ja Aasian rajalla sijaitsevaa Karaa oteta lukuun. Näin siis jos tuo uusi löytö osoittautuu päteväksi.

Kutkuttava, mutta samalla kiusallisen epävarmalla pohjalla oleva tämä uutinen Keurusselän mahdollisesta ”kasvusta” siis toistaiseksi on. Vaan onpahan taas kerran osoitus siitä, että Suomen kraattereissa riittää vielä saksalaisille paljon tutkittavaa.

Teemu

P.S. Kirjoitin muuten Keurusselän pirstekartioista vuonna 2009 suht selvällä suomen kielellä Geologi-lehteen. Juttu, tai oikeastaan vastine, löytyy täältä.

P.P.S. 16.10.2015: Mainio Tähdet ja Avaruus -lehti puffasi tänään ilmestynyttä uusinta numeroaan ”uutisella” Keurusselän mahdollisesta ”kasvusta”. Kyse on siis tästä samasta jo puolitoista kuukautta sitten uutisoimastamme kiintoisasta alustavasta tuloksesta.

Minä olen tietenkin hirveän tylsä, mutta minusta kiinnostava asia itsessään saisi olla koko homman pointti, eikä sinänsä  hyvää lehtijuttua tarvitsisi turhaan tehdä mediaseksikkäämmäksi helsinkiläisten palavilla ihoilla (Yle tarttui tähän: ”…vastaava törmäys samaan paikkaan tuhoaisi Jyväskylän täysin ja polttaisi ihmisten ihon Helsingissä asti”) tai mukamas tieteellisillä kiistoilla (ja Keskisuomalainen tähän: ”Osa tutkijoista on katsonut, että kartiomaisiksi pirstoutuneiden kivien ja kalliomuodostumien taustalla on jokin muu syy kuin muinainen asteroiditörmäys”).

Keurusselän tapauksessa nuivuuteeni on tavallistakin paremmat perustelut. Koska Keurusselän todellista alkuperäistä kokoa ei tiedetä, ei myöskään tiedetä sitä aluetta, jolla ihmisnahka olisi törmäyksen seurauksena kärvähtänyt, joten tämmöinen webbilaskuriharjoitus on minusta melkoisen turha. Ja oikeasti tieteellistä debattia Keurusselän synnystä ei ole käyty: kotimaisella foorumilla, jolla ei ole minkäänlaista tieteellistä julkaisukynnystä, saa horista ihan mitä haluaa, mutta ei se oikeaa tutkimusta ole. Koska täysin tuulesta temmatut väitteet on osoitettu jo tuoreeltaan perusteettomiksi, tekee näiden käsittämättömyyksien uudelleen nostaminen pintaan vain hallaa tieteen pelisääntöjä noudattavalle tutkimukselle. Vaan toki lehtiä pitää myydä ja sivuille saada klikkauksia, ja sehän onnistuu paremmin, kun tarinaa pikkuisen värittää…