Perustietoa: Mitä sieltä taivaasta oikein tippuu?

English summary: There are plenty of small objects orbiting the Sun: Of them, asteroids are mostly rocky, comets more icy, but both are too small to be gravitationally pulled into spheres. The smallest space-traversing objects are called meteoroids. Some of them collide with Earth, and their classification depends on the phenomenon experienced. An object burning in the atmosphere is a meteor (aka falling star). A long-lasting and bright meteor is a fireball, and often leaves a smoky tail. A bolide is its synonym, or sometimes the explosion at its end. If such a falling rock survives the atmosphere, it is called a meteorite on the ground. They come down at roughly free-falling speed and form no crater. A larger one – originally of the size of an asteroid – retains its cosmic speed and causes an impact crater. Its diameter is usually 10-20 times larger than that of the impactor.

Muutamien asteroidien kokovertailu. Kuva: NASA

Muutamien asteroidien kokovertailu. Läpimitat vaihtelevat alle kilometristä satoihin kilometreihin (4 Vesta: ~580×450 km; 25143 Itokawa: n. 0,53×0,20 km). English: Size comparison of some asteroids. The diameters vary immensely: 25143 Itokawa is 530×200 m, while 4 Vesta is 580×480 km. (NASA)

Tulleepiko raatteriin yksi tee, vai menneepikö kaksi? Ja entäs kaikki ne asteroidit, planetoidit, meteoroidit, kometoidit, meteoriitit ja boliditiitit? Eihän tuosta sekamelskasta ota selvää vanha Erkkikään…

Lyhyt vastaus: Auringon ympäri kiertelee erilaisia kiviä, joista osa törmää maapalloon. Riippuen kiven tyypistä, sijainnista, sekä koosta niitä kutsutaan eri nimillä. Kivet myös kokevat erilaisia ilmiöitä lentoratansa eri vaiheissa. Kaikilla vaiheillakin on tietysti omat nimet. Joka tapauksessa kyse on kuitenkin aina, yksinkertaisesti, vain kivien tippumisesta taivaalta.

Pidempi vastaus:

Avaruudesta ilmakehään

67P/Churyumov–Gerasimenko. Kuva: ESA/Rosetta/NAVCAM

67P/Churyumov–Gerasimenko -komeetan muutaman kilometrin levyinen ydin. English: The nucleus of comet 67P/Churyumov-Gerasimenko.  (ESA/Rosetta/NAVCAM)

Avaruudessa seilaa planeettojen1 lisäksi paljon pienempää tavaraa. Tyypilliset asteroidit ovat pyöreähköllä radalla kiertäviä, enemmän tai vähemmän kivisiä ja epäsäännöllisen muotoisia murikoita. Niitä kutsutaan joskus vanhahtavasti myös pikkuplaneetoiksi, tai harhaanjohtavasti planetoideiksi. Komeetat, eli pyrstötähdet, puolestaan ovat lähinnä likaisia lumipaakkuja tai lumisia pölykasoja. Ne käyvät Auringon lähellä vain toisessa päässä pitkulaisia ratojaan. Sekä komeetat että asteroidit voivat olla läpimitaltaan mitä tahansa metreistä jopa satoihin kilometreihin. Meteoroidi on edellisiä pienempi kappale, alkuperältään kenties asteroidin tai komeetan palanen. (Meteoroideista puhutaan kuitenkin yleensä vain, jos kappale sattuu olemaan törmäyskurssilla esimerkiksi Maan kanssa.) Vaikka määritelmät ehkä kuulostavat selkeiltä, ne menevät joskus päällekäin. Asteroidien joukosta löytyy vanhoja komeettaytimiä, ja jotkut komeetat ovat luultua kivisempiä. Luonto ei mukaudu ihmisen tekemiin luokitteluihin – vaikka kuinka yrittäisimme.

Fireball (bolide) Geminids -3 mag in Special Astrophysical Observatory of the Russian Academy of Science. Kuva: Wikimedia Commons / S. Korotkiy

Geminidien meteoriparven aikana kuvattu pieni tulipallo. English: A small fireball during the Geminids meteor shower. (Wikimedia Commons / S. Korotkiy)

Kun meteoroidi törmää Maahan, sen nopeus on reippaasti yli kymmenen kilometriä sekunnisa. Sen eteen tupsahtaa siis huimalla nopeudella ilmakehä, useimmiten ensimmäistä ja viimeistä kertaa. Kaasu jarruttaakin meteoroidin vauhtia voimakkaasti. Kaasu kuumenee pakkaantuessaan törmääjän eteen, ilma ionisoituu ja taivaalla vilahtaa nopea valoviiru – kyse on tällöin meteorista eli tähdenlennosta. Suuremmat meteoroidit näkyvät jopa useita sekunteja tulipallona, joiden jälkeen jää usein myös selvä savuvana. Tulipalloja sanotaan myös bolideiksi, mutta joskus termillä tarkoitetaan vain tulipallojen komeita loppuräjähdyksiä.

Tunguska, 1927

Tunguskan räjähdyksessä kaatuneita puita. Kuva on otettu vuonna 1927, eli 19 vuotta tapahtuman jälkeen. English: Trees fallen during the Tunguska event in 1908. Photo taken 19 years afterwards.

Tunguskan yllä vuonna 1908 räjähtänyt arviolta 50-metrinen kappale oli erittäin suuri tulipallo, samoin Tseljabinskin kaupunkia vuonna 2013 runnonut 20-metrinen kivi. Vaikka kumpikin räjähti kilometrien korkeudessa, ne aiheuttivat pinnalla merkittävää tuhoa.

Pinnalla oidi muuttuu iitiksi

Tulipallon loppuräjähdyksessä meteoroidi hajoaa kitkan vaikutuksesta. Irronneet ja bolidin räjähdyksestä selvinneet palaset tippuvat taivaalta kivisateena pinnalle.

Lähde: Wikimedia Commons / Patrick Giraud

Hoban meteoriitti on suurin tunnettu yksittäinen meteoriitin kappale: pituus on 2,7 m ja massa noin 60 tonnia. Rautamötikkä sijaitsee Namibiassa. English: The Namibian Hoba meteorite is the largest single piece of meteorite known to exist. Length 2.7 m, mass ~60 000 kg. (Wikimedia Commons / Patrick Giraud)

Ilmakehään tulosta selvinnyttä ja maahan tömähtävää kiveä kutsutaan meteoriitiksi. Ne tipahtavat pinnalle yleensä vapaapudotusnopeudella, eli muutama sata kilometriä tunnissa. Jos bolidiräjähdys tapahtui hyvin alhaalla, vauhti voi olla hieman suurempi. Kivi saattaa tömäyttää itselleen kymmeniäkin metrejä leveän kuopan. Luodin osuessa maahan syntyy jotain vastaava.

Törmäyskraatteri on kuitenkin aivan eri kategorian asia kuin kuoppa. Jos törmääjän massa nimittäin on riittävä, ei ilmakehä riitä hidastamaan sitä merkittävästi. Sellainen kappale törmää maahan lähes alkuperäisellä, kosmisella nopeudella. Useita kilometrejä sekunnissa – ei tunnissa. Liike-energia siirtyy silmänräpäyksessä lämmöksi ja kohdekivessä eteneväksi paineaalloksi. Maahan aukeaa mittava, 10-20 kertaa törmääjää laajempi räjähdyskraatteri.

Marilian meteoriitti

Kondriittiset kivimeteoriitit eli kondriitit ovat yleisimpiä Maahan tippuvista kivistä. Tämä esimerkkitapaus putosi vuonna 1971 Brasilian Mariliaan. Kiviä löydettiin yhteensä noin 2,5 kg. Kiven yläreunasta on poistettu hieman sulamiskuorta, jotta nähdään meteoriitin sisuksiin. English: Chondrites are a type of stony meteorites and the most common meteorites to fall on Earth. This fell in 1971 to Marilla, Brazil. The fusion crust has been removed from the top. (Wikimedia Commons / Gabisfunny)

Pienten, enintään muutamakilometristen kraatterien tapauksessa törmääjästä selviää usein selkeitä meteoriittipalasia. Suuremmissa sen aines kuitenkin hajoaa, sulaa tai höyrystyy niin tehokkaasti, että törmääjää joudutaan etsimään kissojen ja koirien (tai paremminkin elektronimikroskooppien ja spektrianalysaattoreiden) kanssa.

Ai niin. Kraatteri on aina riittävän suuri että siihen mahtuu kaksi teetä. Kysy vaikka oikeinkirjoitusasioissa palvelevalta Kielitoimistolta.


  1. Planeetat ovat asteroideja isompia, ja oman painovoimansa pallomaisiksi muokkaamia. Sama pätee myös kääpiöplaneettoihin, kuten 1 Ceresiin. Suurin asteroidi, 4 Vesta, on sillä ja hilkulla. Planeettojen kiertoratojen välittömässä läheisyydessä ei kiertele muita vastaavan kokoluokan kappaleita; kääpiöplaneetoilla taas voi olla saman kokoluokan lähinaapureita. 

Yksi kommentti artikkeliin ”Perustietoa: Mitä sieltä taivaasta oikein tippuu?

  1. Paluuviite: Milloin Kaalijärvellä satoi rautaa? | Suomen Kraatterit

Jätä kommentti

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s