Perustietoa: Montako kraatteria Suomesta löytyy?

English summary:There are eleven known impact structures in Finland. Of them, Söderfjärden is the only one not covered by water, ever since it was dried in the early 20th century. Almost all of the rest are at least partially lakes. The pretty Karikkoselkä is the smallest Finnish crater at less than 1.5 km. Only slightly larger Saarijärvi is the northernmost – also in Europe, if you exclude Mjølnir. Lappajärvi is the largest (~17 km), youngest, most studied and the most well known of our craters. Keurusselkä is potentially up to two times larger, but concrete proof of its size is yet to come: it is one of the oldest on the planet and thus very degraded. Iso-Naakkima is similar (albeit smaller), and has been entirely covered by later sediments. Suvasvesi N and S are a unique crater pair: they are located side by side but their formation was separated by several hundred million years. The only triassic rocks in Finland are found only in the Paasselkä crater, and Sääksjärvi is a well-known location for agates formed in the hydrothermal stage of the crater’s evolution. Lumparn in the Åland islands is a bay of the Baltic sea, and harbors fossils (e.g. trilobites), which are extremely rare in the ancient bedrock of Finland.

Suomesta on tunnistettu yksitoista törmäyskraatteria. Kaksi kraatteria on täyttynyt sedimenteillä tai kulunut niin pahoin, ettei niitä voi enää pinnanmuodoista juuri havaita, kolmas on merenlahti ja neljäs taas kuivattiin aikanaan viljelymaaksi. Loput ovat kraatterijärviä. Kraattereiden halkaisijat vaihtelevat aina puolestatoista pariin-kolmeenkymmeneen kilometriin.

Suomen ja samalla myös koko Euroopan pohjoisin* kraatteri on Taivalkosken Saarijärvi. (*Näin siis, mikäli ei lasketa meren pohjassa lymyävää Mjølnir-kraatteria Norjassa.) Kirjailija Kalle Päätalon sukujuuret ovat Saarijärven rannalla, Metsäkylässä.

Pohjanmaalta löytyy kaksi kraatteria. Söderfjärden Vaasan kupeessa on kraattereistamme ainoa, joka ei ole edes osaksi veden peittämä (ojia ei lasketa). Marskimaa kuivatettiin pelloiksi 1900-luvun alussa monivaiheisella projektilla. Nykyään peltoalue tunnetaan maailmanlaajuisesti tärkeänä muuttolintujen levähdysalueena. Lappajärvi taas on kraattereistamme tunnetuin, tutkituin ja kaikkein nuorin. Se on niistä myös suurin tai ainakin toiseksi suurin. Kärnäiitti-törmäyskivi on Etelä-Pohjanmaan maakuntakivi, jota on kauneutensa vuoksi käytetty jo pitkään rakennusmateriaalina.

Jyväskylän länsipuolelta löytyy kaksi kraatteria. Keurusselkä on niin pahoin kulunut, ettei kraatterin läpimitasta ole juuri tietoa: se lienee jotain 14 ja 40 kilometrin väliltä. 1–2 miljardin vuoden ikäisenä Keurusselkä on yksi maailman vanhimmista ajoitetuista kraattereista. Suomen pienin kraatteri on Karikkoselkä. UNESCOn maailmanperintökohde, Petäjäveden vanha kirkko, sijaitsee vain muutaman kilometrin päässä tästä kauniista järvestä.

Itäisessä Järvi-Suomessa on neljä törmäysjälkeä. Iso-Naakkiman kraatteri tunnetaan huonosti, sillä se on pahoin kulunut ja kokonaan myöhempien sedimenttien peitossa. Suvasvesi N ja S taas on ainutlaatuinen kraatteripari vain 30–40 km kaakkoon Kuopiosta. Niitä pidettiin pitkään samanaikaisesti syntyneenä kaksoiskraatterina (niiden välinen etäisyys on vain 2–6 km), mutta ne ovatkin osoittautuneet täysin erillisiksi tapahtumiksi. Törmäysten välissä ehti kulua satoja miljoonia vuosia. Paasselkä on pyöreä lahti Oriveden vesistössä. Sieltä löytyvät Suomen ainoat tunnetut triaskautiset kivet. Seudulla kerrotaan näkyneen valoilmiöitä, Paasselän piruja, ainakin 1700-luvulta lähtien.

Maan lounaisosissa on kaksi kraatteria. Kokemäen Sääksjärveltä löytyy juuri törmäyksen jälkimainingeissa syntyneitä akaatteja. Lumparn taas on pyöreähkö merenlahti Ahvenanmaalla. Sen kalkkikivistä löytyy Suomessa varsin harvinaisia näyttäviä fossiileja, muun muassa trilobiittejä.

Peruskalliomme on iältään niin vanhaa, että maastossa on todennäköisesti merkkejä paljon useammastakin törmäyksestä. Ne pitäisi vain löytää, tunnistaa ja varmistaa.

Suomesta löytyneet törmäyskraatterit kartallaAlla vielä kraatterit perustietoineen. Koko- ja etäisyysarviot ovat pyöristettyjä ja tarkoitettu vain suuntaa-antaviksi. Tunnistusvuosien osalta kannattaa lukea myös alaviite1.

  1. Iso-Naakkima: 3 km, tunnistettu 1993. Sijainti: Pieksämäeltä 15 km etelään (Kartta: KarttapaikkaOpenStreetMap)
  2. Karikkoselkä: 1,5 km, tunnistettu 1996/(1999 & 2000). Sijainti: Jyväskylästä 30 km länteen (Kartta: KarttapaikkaOpenStreetMap)
  3. Keurusselkä: 14 km, tunnistettu 2004/2010. Sijainti: Jyväskylästä 80 km länteen (Kartta: KarttapaikkaOpenStreetMap)
  4. Lappajärvi: 17 km, tunnistettu 1968/(1970)/1976. Sijainti: Seinäjoelta 60 km koilliseen (Kartta: KarttapaikkaOpenStreetMap)
  5. Lumparn 9 km, tunnistettu 1993/(1997). Sijainti: Maarianhaminasta 10 km koilliseen (Kartta: Karttapaikka, OpenStreetMap)
  6. Paasselkä: 10 km, tunnistettu 1999/(2003 & 2008). Sijainti: Savonlinnasta 50 km pohjoiseen (Kartta: KarttapaikkaOpenStreetMap)
  7. Saarijärvi: 2 km, tunnistettu 1997/(1998)/2013. Sijainti: Taivalkosken ja Suomussalmen rajalla (Kartta: KarttapaikkaOpenStreetMap)
  8. Suvasvesi N: 4 km, tunnistettu 1995/(1996). Sijainti: Kuopiosta 30 km kaakkoon (Kartta: KarttapaikkaOpenStreetMap)
  9. Suvasvesi S: 4 km, tunnistettu 2002/(2003). Sijainti: Kuopiosta 30 km kaakkoon (Kartta: Karttapaikka, OpenStreetMap)
  10. Sääksjärvi: 5 km, tunnistettu 1969/(1980)/1997. Sijainti: Porista 40 km itään (Kartta: Karttapaikka, OpenStreetMap)
  11. Söderfjärden: 6 km, tunnistettu 1978/(1985)/2013. Sijainti: Vaasasta 10 km etelään (Kartta: Karttapaikka, OpenStreetMap)

  1. Tunnistusvuosista: Vaikka jokin geologinen rakenne tietysti joko on, tai sitten ei ole, alkuperältään törmäyskraatteri, ei asian tunnistaminen ole millään muotoa suoraviivaista touhua. Yksittäinen havainto voi antaa vihjauksen törmäyksestä, tarkempi tutkimus saattaa tuoda lisää aihetodisteita, ja vasta jokin vielä myöhempi selvitys todistaa asian täysin kiistattomasti. Siksipä annammekin yllä olevassa listassa useita vuosilukuja kraatterin ”tunnistusvuodeksi”. 1) Ensimmäinen vuosi kertoo ajan, jolloin ensimmäiset todisteet törmäyssynnystä julkaistiin jossain tieteellisessä yhteydessä. Tällaisia voivat olla joko tieteelliset julkaisut tai kokousabstraktit, vaikka julkaisufoorumi tai -tapa ei olisikaan ollut paras mahdollinen. Tieteellisinä todisteina emme pidä sanomalehdissä tai populaaritiedejulkaisussa esitettyjä väitteitä. Laskemme todisteiksi myös pelkät maininnat vakuuttavien todisteiden löytämisestä, sekä jälkiviisaasti katsoen käytännön osoitukset rakenteen törmäyssynnystä, vaikka kirjoittajat itse eivät olisi olleetkaan täysin vakuuttuneita. 2) Suluissa olevina vuosina kraatterialkuperästä esitettiin vastaavasti merkittäviä lisätodisteita. 3) Lihavoitu vuosi kertoo hetken, jolloin tiukimpiakin kraatterien portinvartijoita tyydyttävät todisteet on esitetty nykyisin yleensä vaaditulla tavalla. Listaa katsoessa huomaa helposti, että useasta Suomen kraatterista esitetyt todisteet – ja etenkin tapa, jolla ne on aikoinaan esitetty – eivät siis välttämättä enää läpäisisi kaikkein tiukimpia nykyvaatimuksia. Kaikista vuosiluvuista voi myös esittää eriäviä näkemyksiä, eikä ole laisinkaan varmaa, että tässä listassa tällä hetkellä esitetyt luvut ovat samat vielä huomennakin. 

2 kommenttia artikkeliin ”Perustietoa: Montako kraatteria Suomesta löytyy?

  1. Paluuviite: Kraatterijärvellä on paljon hyötypotentiaalia | Suomen Kraatterit

  2. Paluuviite: Uusi meteoriittikraatteri löytynyt Summasjärvestä | Timo Jantunen

Jätä kommentti

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s